Itsenäisyyspäivän mietteitä

Näin itsenäisyyspäivän tiimoilla on hyvä pysähtyä miettimään omaa kansallista identiteettiään ja mitä se merkitsee. Joillekin se on vahva ja vankka tunne, he tietävät kuuluvansa tiettyyn maahan ja tiettyyn kansaan. Jotkut taas ovat ikuisia matkaajia, joille kansallinen identiteetti ja kansallisuus eivät joko ole tärkeitä tai ovat suorastaan ajatuksena vastenmielisiä.

Itselleni tunne siitä, että olen suomalainen ja kuulun Suomeen, on ollut selviö niin kauan kuin muistan. Lapsuudessa ja teini-iässä vietetyt ulkomaanvuodet vain vahvistivat tätä tunnetta. Voit ottaa tytön pois Suomesta mutta et Suomea pois tytöstä. Itselle vahva kansallinen identiteetti merkitsee paitsi ylpeyttä ja rakkautta omaan kieleen, juuriin, ja kulttuuriin, myös valmiutta kyseenalaistaa ja uudistaa kyseistä kulttuuria ja sen normeja.

Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Kieli muuttuu, tavat muuttuvat, kulttuuri muuttuu. Vahva identiteetti, niin henkilökohtainen kuin kansallinenkin, kestää tämän, sopeutuu ja mukautuu. Heikko ei. Voi olla isänmaastaan ylpeä ihminen olematta silti tiettyihin ajatusmalleihin jumiutunut jästipää, jolle kaikenlainen muutos ja erilaisuus on kauhistus. Onko Suomi vuonna 2011 jo niin identiteetiltään vahva maa, että se on valmis vastaanottamaan muutoksia ja ulkopuolisia vaikutteita, avautumaan ja keskustelemaan.

Minä haluan uskoa, että on.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

P.S. Tuntematon sotilas on digiboksilla :-)