29.12.2011

Uusi. Vuosi?

Yksi vuoden lempijuhlistani eli joulu on jo takanapäin. Oikeastaanhan joulu jatkuu loppiaiseen asti, tai ainakin nuutinpäivään. Mutta joulunpyhät ovat ohi ja se tarkoittaa sitä että edessä on yksi vuoden turhimmista pakkojuhlista, eli uuden vuoden aatto.

En ole koskaan innostunut uuden vuoden aatosta. Minulle ajatus vuoden vaihtumisesta keskellä talvea on vähän absurdi, parempi aika vuoden aloitukselle olisi kevät. Taiat yms. ovat ihan hauskoja, mutta niitä voi tehdä muutenkin. Ylipäätään uusi vuosi on minulle samanlainen juhla kuin monille juhannus tai vappu; tylsä tekosyy suurimmalle osalle ihmisistä vetää pää täyteen ja käyttäytyä tyhmästi.


Lapsuudessani vuoden vaihtumista ei koskaan juhlittu mitenkään erityisesti, söimme hyvää ruokaa ja pelasimme lautapelejä. Saatoimme myös valaa tinaa. Mutta siinäpä se sitten olikin. Teini-ikäisenä ja opiskeluaikoina uuden vuoden juhlintaan iskostui se pakkojuhlan maku. Aina oli pakko juhlia, vaikka ei huvittanut, aina stressattiin missä ja miten juhlitaan ja aina kaikki meni jotenkin pieleen.

Ja melkein aina sain huomata, että juuri minä olin se, jonka juhlakutsu oli "hukkunut postissa". Eräs ikävimpiä uuteen vuoteen liittyviä muistojani on lukiosta, kun lukion viimeisen luokan uuden vuoden aattona minulle selvisi että minut oli jätetty yksien juhlien ulkopuolelle. Olin siihen asti pitänyt juhlien järjestäjiä ihan OK luokkatovereina. Joistain erimielisyyksistämme huolimatta. He olivat puhuneet juhlista koko syksyn kasvojeni edessä, sanoen koko ajan että he kutsuvat "meidät kaikki" näihin juhliin. Olivat vaan jättäneet kertomatta minulle, että minä en heidän silmissään kuulunut "heihin kaikkiin". Mielipiteeni kyseisistä henkilöistä laski tämän tapauksen jälkeen jyrkästi pakkasen puolelle ja on vasta viime vuosina kivunnut sieltä takaisin sinne jonnekin plus viiteen. Monet luulevat, että karsastin näitä naisia koska olimme myös ihastuneet samaan kundiin kun oikeasti syy oli se että jouduin kestämään heiltä tällaista kohtelua.

Viime aikoina en ole enää jaksanut stressata kyseisestä juhlasta. Olemme viettäneet sitä Karhumiehen ja muutaman hyvän ystävän kanssa ihan rennosti, ilman turhia paineita ja stressiä. Ja se on ollut oikein mukavaa. Näin se aikoo sujua minulta vastaisuudessakin. Ei stressiä, ei pakkoa, ei "postissa hukkuneita" kutsuja.

Miten sinä suhtaudut uuden vuoden juhlintaan? Otatko uuden vuoden ilolla vastaan vai välitätkö siitä lainkaan?

2 kommenttia:

  1. Anonyymi19:45

    Ihana kuulla että joku muu on samoilla linjoilla! Mäkin oon paasannut uuden vuoden aaton juhlimisen turhuudesta. Vappu on itselleni toinen samanmoinen turhake. Lanseerasin nyt ajatuksen, että kun jotkut eivät vietä joulua, niin mä voisin olla viettämättä uuden vuoden aattoa, vappua ja juhannusta. Monena vuonna oon skipannut nämä yksinkertaisesti olemalla töissä.

    t. tiinanen (joka ei jaksa kirjautua sisään)

    VastaaPoista
  2. tiinanen: Vietin yhden elämäni mukavimmista uuden vuoden aatoista olemalla töissä. Tuplapalkka lämmitti mieltä erityisesti. :-)

    Vapusta ja juhannuksesta taas pidän, ehkä siksi että niihin liittyy melkein pelkästään positiivisia muistoja.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails