Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2

Kohta se on täällä, maailman menestyneimmän elokuvasarjan päätösosa.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 saa ensi-iltansa Suomessa 13.7.2011.

Minä en ainakaan malta odottaa, kyllä Harryn tarina täytyy katsoa loppuun myös valkokankaalta.

Trailerin näet täältä ››

Tai jos tuo linkki ei toimi, niin täältä ››

Tuli iso jytky

Minulle tulee kyllä "jytky" sanasta mieleen jotain ihan muuta kuin "vaalivoitto".

Eilen se siis nähtiin, Suomen poliittinen ilmapiiri sai kerralla kunnon ravistelun. Entinen valtapuolue Keskusta koki rökäletappion samalla kun Perussuomalaiset nousi raketin lailla kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Siinä jäivät keskisuuret Vihreät ja Vasemmistoliitto nuolemaan näppejään. Nyt asiaan tietenkin kuuluu, että suurten kaupunkien trendibaareissa kyynelet tippuvat tuontisiidereiden ja lattekahvien sekaan ja mietitään, että miten "kansa" voi olla niin "tyhmää" ja "äänestää väärin".

No juuri siksi. "Kansa" äänesti näin, koska se on demokratiassa sen oikeus. "Kansalla" on aivan yhtäläinen oikeus mielipiteeseensä kuin niin kutsutuilla intellektuelleillakin, eikä se ole sen enempää oikein tai väärin kuin mikään muukaan mielipide. Mutta ennen kaikkea kansa äänesti näin, koska se on kyllästynyt kuulemaan ylhäältä päin lausuttuja kommentteja siitä, miten väärässä ja tyhmää se on.

Nyt ei ole aika kaivautua poteroihin ratikkalinjojen varrelle surkuttelemaan kohtaloaan, vaan nöyrtyä ja ottaa tästä opikseen. Suomen politiikassa on kevätsiivouksen aika. Vaalivoitto on vain yksi etappi, Arkadianmäellä kaikki vasta konkretisoituu.

Hallitusneuvotteluista tulee totta vie mielenkiintoiset.

Tuomas Lius: Laittomat (Like 2010)

Tuomas Liuksen toinen romaani Laittomat on toimintaa ja vauhtia täynnä oleva jännäri jossa kylmän sodan tuulet puhaltavat yhä itäisen Suomen metsissä, ihmishenki on halpa mutta ihmisten sisäelimet arvokkaita.

Liuksen edellisestä Haka-romaanista tutut päähenkilöt Julia Noussair ja Marko Pippurinen joutuvat nyt kukin erilaisten sattumien kautta keskelle synkkiä tapahtumia, joilla on juurensa kaukana menneisyyden Neuvostoliitossa. Marko yrittää saada elämäänsä järjestykseen ja hän on palannut siskonsa perheen luo kotikonnuilleen Joensuun tienoille. Hän ryhtyy taksikuskiksi lankonsa firmaan, mutta hänen tavoitteensa ovat huomattavasti korkeammalla. Julia puolestaan taistelee tahollaan omia demoneitaan vastaan ja odottaa, koska saa poikansa takaisin luokseen. Pippurisen sisarentytär on ruvennut eläinaktivistiksi ja erään tarhaiskun aikana myös hän ja hänen kaverinsa tulevat sekaantuneeksi paikkakunnan hämäriin tapahtumiin. Monien sattumusten ja mutkien kautta Pippuriselle ja Noussairille selviää, että Suomessa asuu yhä Neuvostoliiton aikoinaan lähettämiä vakoojia, "laittomia", jotka soluttautuivat täydellisesti suomalaiseen yhteiskuntaan aina nimiä ja sosiaaliturvatunnuksia myöten. Nyt heidän todelliset nimensä paljastava lista on joutunut vääriin käsiin ja sitähän eivät rikolliset voi sallia.

Laittomat on vauhdikas, välillä jopa turhankin graafisen väkivaltainen salapoliisiromaani, josta ei käänteitä ja menoa puutu. Välillä olin lukijana kieltämättä hieman hukassa kaikkien eri hahmojen ja käänteiden keskellä. Moni keskenään kovin samankaltainen hahmo meni minulta sekaisin. Muutama yksityiskohta myös häiritsi, esimerkiksi miksi Marko Pippurisella ja hänen sisarensa perheellä on sama sukunimi? Ellei tietenkin Markon siskon mies ole naimisiin mennessään ottanut vaimonsa sukunimeä. Ja miksi Markon siskontytär Emmi sanoo Markoa sedäksi, vaikka mieshän on tytön eno? Silti viihdyin kirjan parissa loppujen lopuksi erittäin hyvin. Päähenkilöt olivat hauskoja, tapahtumat mukaansatempaavia ja kirjan eläväinen kieli teki siitä nautinnollista luettavaa. Voin suositella kirjaa kaikille vauhdikkaiden ja viihdyttävien dekkarien ystäville, jotka kaipaavat kutkuttavaa lukemista salaliitoista ja hieman rämäpäistä agenttimeininkiä.