30.1.2012

David Fincher: The Girl With the Dragon Tattoo (USA/Ruotsi/Iso-Britannia/Saksa 2011)

Amerikkalaisilla on pitkä perinne elokuvien uusintaversioiden suhteen. Joskus ne toimivat, useasti eivät, ja joskus ne vaan jättävät vähän kylmäksi.

The Girl With the Dragon Tattoo perustuu Stieg Larssonin Millennium-trilogian ensimmäiseen kirjaan Miehet jotka vihaavat naisia. Trilogia on ehtinyt niittää menestystä maailmalla ensin kirjallisessa, myöhemmin elokuvallisessa muodossa. Elokuvista on leikattu myös minisarja televisioon.

Mikael Blomkvist (Daniel Craig) on Millennium-lehden idealistinen ja peräänantamaton tutkiva journalisti ja päätoimittaja, joka pahan ammatillisen mokan seurauksena saattaa sekä uransa että lehtensä pulaan. Rahapulassa hän ottaa vastaan rikkaan teollisuuspohatta Henrik Vangerin (Christopher Plummer) työtarjouksen. Vangerin rakas sukulaistyttö Harriet katosi salaperäisesti 40 vuotta aikaisemmin suvun omistamalta saarelta ja kaikki olettavat että hänet murhattiin. Siitä asti Vanger on kuitenkin saanut kerran vuodessa postissa syntymäpäivänään kehystetyn, kuivatun kasvin, aivan kuten Harrietilla oli aikoinaan tapana antaa hänelle. Virallisesti Blomkvistin tehtävänä on kirjoittaa Henrik Vangerin elämänkertaa, mutta tosiasiassa Vanger haluaa hänen selvittävän, mitä Harrietille tapahtui. Monen sattuman kautta Blomkvist saa avukseen huippuälykkään, mutta sosiaalisesti rajoittuneen ja muutenkin erikoisen Lisbeth Salanderin (Rooney Mara). Salander on tietokonenero ja huippuluokan hakkeri, jolla on omat menneisyyden demonit ristinään.


Fincherin näkemys Larssonin kirjasta on teknisesti ja visuaalisesti, sekä äänimaailmaltaan todella vakuuttava. Aidot kuvauspaikat Ruotsissa, kylmät talviset maisemat ja hienona tehokeinoina käytetyt pienet äänisilaukset kuten jäätävä tuuli, narisevat lattialaudat ja humisevat lehdet toimivat todella hienosti ja onnistuvat tunnelman luomisessa vallan hyvin. Myös roolitus ja näyttelijäntyö on kohdallaan, ja etenkin Rooney Mara onnistuu mielestäni varsin hyvin täyttämään ruotsalaisversion Noomi Rapacen jälkeensä jättämät melko suuret saappaat. Hänen Salanderinsa on ulkoisesti hieman erilainen ja Mara lähestyy hahmoa pikkasen eri näkökulmasta, mutta onnistuu tavoittamaan tämän äärimmäisen kiehtovan hahmon ytimen.

Fincher tuo elokuvaan mukaan myös puolia kirjasta, jotka ruotsalainen elokuva jätti pois. Esimerkiksi Blomkvistin teini-ikäisen tyttären pitäminen mukana syventää hahmoa tavalla, joka jäi ruotsalaisversiosta puuttumaan. Myös Blomkvistin ja kollegansa Erika Bergerin (Robin Wright) suhteen luonnetta valotettiin tässä versiossa paremmin.

Silti The Girl With the Dragon Tattoo ei oikein iskenyt minuun ihan loppuun asti. Jokin elokuvan kokonaisuudessa ja tunnelmassa jäi puuttumaan ja jätti hieman ulkokohtaisen fiiliksen. Esimerkiksi varsinaisen mysteerin, eli Harriet Vangerin kohtalon, paljastuminen jäi jotenkin hätäiseksi ja pinnalliseksi. Muutamia muitakin juonenpätkiä solmittiin myös ärsyttävän löyhästi ja jotkut muutokset hahmojen luonteisiin tuntuivat oudoilta. Esimerkiksi siinä missä Harrietin serkku Cecilia Vanger oli kirjassa Henrik Vangerin lisäksi eräs ainoita suvun sympaattisia jäseniä, tässä hänestä oli tehty yhtä kylmä kuin muistakin sukulaisistaan, ilman että se varsinaisesti lisäsi tarinaan mitään.

The Girl With the Dragon Tattoo on näkemisen arvoinen elokuva. Se kuitenkin jää tunnepuolella juuri sen verran vajaaksi, ettei se yllä Fincherin parhaiden töiden tasolle.

2 kommenttia:

  1. Kävin katsomassa tän eilen ;) Jos pitää verrata (ja ehkä pitääkin), pidän enemmän alkuperäisestä versiosta.

    VastaaPoista
  2. Minäkin kävin katsomassa tämän eilen. Alkuperäinen versio iski minuunkin kovempaa, vaikka olikin teknisesti vähän huonompi.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails