27.1.2012

Kuningas alkoholi

Pidän alkoholista. Pidän saunaoluesta. Pidän viinistä ruuan kanssa. Pidän erilaisten drinkkien ja oluiden maistelemisesta. Ja mikä voisi olla parempaa kuin istua iltaa kavereiden kanssa kapakassa parantamassa maailmaa?

Mutta inhoan ryyppäämistä. Inhoan sitä "viinaa viinan vuoksi" -meininkiä, jonka seurauksena kaupungilla näkee joka perjantai ja lauantai jo kymmenen aikaan illalla aivan tolkuttomassa kunnossa olevia huutelevia, oksentelevia, kuseskelevia, ällöttäviä urpoja. Vihaan suomalaista alkoholipolitiikkaa ja -kulttuuria, joka ainoa tehtävä tuntuu olevan opettaa ihmisille että ainoa tapa käyttää alkoholia on tolkuton ryyppääminen.

Minua ällöttää, kun ihmiset puhuvat ihannoiden tolkuttomassa humalassa olemisesta. En voi tajuta sitä, että jotkut ovat täysin kyvyttömiä pitämään hauskaa ilman totaalista kokovartalopuudutusta. Kuinka mielikuvituksettoman, tylsän ja säälittävän täytyy ihmisen olla, jos hän ei muka keksi muuta tapaa viettää vapaa-aikaa kuin viinan parissa?


Kun parikymppinen opiskelija sammuu osakuntabileiden jälkeen puiston penkille oksennukset rinnalla, sen voi vielä kuitata nuoruuden tyhmyydellä. Sille voi vielä naureskella kavereiden kesken. Mutta kun nelikymppinen aikuinen ihminen vetää totaalinaamat firman juhlissa, oksentaa buffet-pöytään ja laskee alleen, niin siinä ei ole mitään hauskaa. Se on säälittävää, se on noloa, se on idioottimaista ja typerää.

Olenko tiukkapipoinen kukkahattutäti, joka yrittää rajoittaa kaikkea kivaa? En, sillä minusta tolkuttomassa ryyppäämisessä ei ole mitään kivaa. Se ei ole kivaa itselle, kun olo on kamala eikä mistään muista mitään, eikä se ole kivaa muille jotka joutuvat katsomaan sitä sekoilua. Lisäksi uskon mahdollisimman vapaaseen alkoholipolitiikkaan, jonka seurauksena asenneilmasto muuttuu ryyppäämistä suosivasta sivistyneemmän meiningin suuntaan.


Olen itse viettänyt pahimman teini-ikäni maissa, joissa olutta sai ostaa ja baariin pääsi 16-vuotiaana. Toki sielläkin teinit vetivät ensikännejä halvasta omenaviinistä ja seuraukset olivat sen mukaisia, mutta yleinen asenneilmasto suosi maltillista alkoholin käyttöä. Kännissä kaupungilla toikkarointi ja humalatilalla ylpeily ei yksinkertaisesti ollut suotavaa käytöstä. Tästä syystä suomalainen ryyppäyskulttuuri on aina jäänyt minulle hyvin vieraaksi enkä siksi näe siinä oikeastaan mitään hyvää.

Olenko nyt kamala snobi? Tietenkin olen. Onko tästä asiasta muka joskus ollut jotain epäselvyyttä? Olenko joskus ollut tolkuttomassa humalassa, sammunut outoihin paikkoihin, oksennellut ja sekoillut? Kyllä olen. Olenko ylpeä siitä? En. Minulle vakava humalatila on alkoholin käytön seurauksena tuleva vahinko. Ei sen ensisijainen tarkoitus.

2 kommenttia:

  1. Minä olen ollut edellisen kerran humalassa vuonna 2001, mutta en ryhtynyt absolutistiksi. Minullekin Suomalainen juomakulttuuri oli vain niin vierasta, etten tahtonut juoda vain pystyäkseni dokaamaan, vaan vain jos halusin. Mutta koska en harrasta saunakaljoja, taikka ruokaviinejä, niin alkoholiharrastukseni on jäänyt kirjaimellisesti yhteen tuoppiin per vuosi, mutta en silti tunne jääneeni mistään paitsi.
    Huvittavaa on, että koska alkoholin kulutus on niin rutiiniasia tässä maassa, että kun olen jossain tapahtumassa jossa on tarjolla alkoholia enkö juo, niin aina joku kysyy "ootsä kunnossa?" aivan kuin juomattomuus olisi jonkinlainen vika. Sama tapahtuu kahvinkin kohdalla, että aina sitä tarjotaan teen sijaan ja valitettavasti en juo kahviakaan. Ei siihen ole mitään muuta syytä, kuin etten vain juo.

    VastaaPoista
  2. ...noir: Olen itse myös huomannut tuon juomattomuuden ihmettelyn. Ennen kuin olin edes raskaana, ei ollut lainkaan epätavallista että saatoin baarissa juoda esim. limsaa. Vain siksi, ettei minun juuri sillä hetkellä tehnyt mieli alkoholia. Kyllä sitä sai välillä selitellä, yllättävän monelle tuntui olevan vaikeaa ymmärtää että alkoholin läsnäolo ei saa minua haluamaan sitä.

    Nyt raskauden ja imetyksen aikana alkoholinkulutukseni on pienentynyt entisestään ja tämä on saanut jotkut tahot luulemaan, että kaipaisin ryyppäämistä. Kun se on jokin vapauden ylin ilmentymä tai jotain. En kyllä kaipaa. En todellakaan.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails