9.1.2012

Lars von Trier: Melancholia (Tanska/Ruotsi/Ranska/Saksa, 2011)

Voiko elokuvasta pitää, vaikka siinä ei varsinaisesti tapahdukaan mitään ja tietystä näkökulmasta katsottuna sitä voi pitää jopa tylsänä? Melancholia osoittaa, että voi.

Elokuva sijoittuu Justinen (Kirsten Dunst) ja Michaelin (Alexander Skarsgård) hääjuhliin, jossa kaikki on päällisin puolin ihanaa ja kaunista. Mutta illan edetessä korttitalo luhistuu, samaan tahtiin Justinen, tämän siskon Clairen (Charlotte Gainsbourg) ja heidän rakkaimpiensa mielten ja elämän kanssa. Samaan aikaan Maata uhkaa auringon takaa ilmestynyt planeetta Melancholia, jonka vetovoima ja läheisyys vaikuttaa kaikkeen.


Melancholia on äärimmäisen kaunis ja hieno elokuva, jonka pysähtyneestä tunnelmasta joko pitää tai ei pidä. Minut se vangitsi, minä seurasin kiinnostuneena tapahtumien kulkua, kuvia, ääniä ja tunnelmia. Päähenkilöiden motiivit tosin jäivät kieltämättä häiritsevän etäisiksi. Justinen ja Clairen mielentilaa ei koskaan sen tarkemmin selitetty, mikä kieltämättä jäi vähän vaivaamaan. Nyt he näyttäytyivät vain melko epämiellyttävinä, hemmoteltuina ämminä sen sijaan että olisivat olleet syvällisempiä henkilöitä.

Varmaa on, että tämä elokuva jää mieleeni pyörimään pitkäksi aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails