10.1.2012

Vihan on tultava ulos jotta sen voi taltuttaa

Olen aikaisemmin jo sanonut, että minusta uuden vuoden juhlinta on täyttä fuulaa.

Suurin osa uuden vuoden lupauksistakin on fuulaa, tyhjiä puheita laihtumisesta ja sen sellaisesta, jotka unohtuvat viimeistään helmikuun puolivälissä. Mutta aivan täysin vailla mitään perustaa ja ideaa ne eivät ole.

Viime vuosi oli suuren muutoksen aikaa. Karhumiehen ja minun elämääni saapui Karhunpentu, kokonaan uusi ihminen. Hän on meidän lapsemme, meistä riippuvainen, pieni ja avuton. Meidän tehtävänämme on luotsata häntä elämän karikoissa ja opettaa hänelle, miten tässä maailmassa eletään.

Olen sekä Karhunpennun myötä että ystäväni Jennyn inspiroimana alkanut miettiä sitä, millainen minä olen. Millainen olen ihmisenä, vaimona, äitinä, sisarena, tyttärenä, ystävänä?

Kun Facebook vuoden vaihteen alla julkaisi Aikajana-toiminnon, kävin läpi vanhoja päivityksiäni. Enkä aina pitänyt näkemästäni. Huomasin, miten vihainen ja kiukkuinen, saamaton, jatkuvasti treenaamisesta luistava ja treenaamattomuuden aiheuttamaan ahdistukseen suklaata puputtava veemäinen ämmä olen ollut. Miten minusta tuli tällainen? Haluanko olla tuollainen ihminen? Haluanko, että Karhumiehellä on tällainen vaimo ja Karhunpennulla tällainen äiti? En todellakaan.

Niin, miten minusta siis tuli tällainen? Syitä on varmasti monia, jotka aion nyt selvittää. Yksi syy on ehdottomasti se, että leimautumisen ja muiden suututtamisen pelossa pidän monia asioita sisälläni. Vaikka olenkin perusluonteeltani hyvin suorapuheinen ja teräväkielinenkin, niin aivan liian usein silti annan ihmisten kävellä ylitseni, mukaudun muiden tahtoon enkä ole rehellinen itselleni ja mielipiteilleni. Se loppuu nyt.

Muutos alkoi oikeastaan jo vuoden 2010 lopulla, kun varhaisena uuden vuoden päätöksenä päätin olla ärsyyntymättä enää muiden ihmisten tyhmyydestä. Olin tuohon asti viettänyt valtavat määrät aikaa netin keskustelupalstoilla. Välillä siellä käydyt keskustelut olivat hauskoja, ihania ja hedelmällisiä, onhan sieltä tarttunut mukaan myös muutama ihan oikea ystäväkin. Mutta enimmäkseen siellä oli pelkkää ilkeyttä, pimeyttä ja katkeruutta, joka myrkytti mielen ja sielun.

Sitten Newsweek-lehti valitsi Suomen maailman parhaaksi maaksi asua ja netti räjähti. Facebookissa ja muualla piloille hemmotellut, ensimmäisen maailman ongelmissaan rypevät kiukkupussit mäkättivät siitä miten kauhean väärässä tämä arvio oli, kun eihän täällä edes bussikuskit tervehdi! Ja pimeääkin on! Ja joskus saattaa joku alkoholisti pissata porttikäytävään ja sitten vähän haisee.

Tuolloin tajusin, että kaikkiin väittelyihin ei yksinkertaisesti kannata mennä mukaan. Minun ei ole mitään ideaa pistää turhaa energiaa ja aikaa ja menettää jopa yöuniani sen takia, että yritän kääntää jääräpäisten paksukallojen päitä. Kyllä, joskus ovat yöunet tämän takia jääneet vähäisiksi. Eikö olekin typerää? Tämä uuden vuoden lupaus on pitänyt enemmän tai vähemmän hyvin, ja se on parantanut elämäni laatua aika paljon. Toki hermostun yhä täydellisestä idiotiasta, kukapa ei hermostuisi, mutta olen entistä paremmin oppinut jättämään sen omaan arvoonsa.

Nyt on siis aika täydentää tätä lupausta.

Lupaan olla vähemmän vihainen. 

Ainoa tapa olla vähemmän vihainen on antaa sen vihan tulla ulos, käsitellä se ja näin taltuttaa se.


Monet vihaa aiheuttavat tunteeni johtuvat yksittäisistä ihmisistä, joista jotkut myös lukevat tätä blogia. Suuttumisilta ei siis voida välttyä, ehkä odotettavissa on myös muutama välirikko. Mutta olen valmis ottamaan sen riskin, johtihan erään myrkyllisen ystävyyssuhteen raju päättyminen minun osaltani parantuneeseen elämänlaatuun. Otan myös sen riskin, että joudun jonkun toisen bloggarin hampaisiin, niinkin on käynyt aikaisemmin.

Linjani on, että sen mitä kirjoitan nettiin, sen voin sanoa myös kasvokkain.

Tänä vuonna tulen siis vähintään kerran viikossa purkautumaan tähän blogiin. Ja lupaan, että purkautumiset tulevat johtamaan tarkempaan itseanalyysiin, omien tunteiden tarkasteluun ja sitä kautta niiden käsittelyyn. Ennen kuin huomaankaan, niin vuoteen 2013 mennessä peilistä saattaa katsoa paljon seesteisempi ihminen.

Kuvat: iStockphoto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails