6.2.2012

Movie Monday #35 - Nuoruustango

Nuoruus, etenkin teini-ikä, ei ollut minulle kivaa aikaa. Se epävarmuus ja ympäristön asettama pakko kuulua johonkin muiden sinulle asettamaan muottiin jos halusi pysyä porukoissa mukana, oli minusta äärimmäisen ahdistavaa ja ankeaa. Mutta toisaalta minulla oli aina ainakin joitain kavereita, pärjäsin kuitenkin koulussa hyvin, vältyin pahimmilta nuoruusajan mokilta, sekä ennen kaikkea minulla oli ja on yhä kiva ja kannustava perhe joille kelpasin silloin ja kelpaan yhä juuri tällaisena kuin olen.

Kun näin Lukas Moodyssonin elokuvan Fucking Åmål ensimmäisen kerran, mietin että miten joku on osannut napata sen kaikista pimeimmän teini-iän vuoden elämästäni ja tiivistää sen yhteen hahmoon. Agnes (Rebecka Liljeberg) olin minä 14-vuotiaana, miinus homoseksuaalisuus. Olin jumissa paskassa amerikkalaisessa koulussa tyhmien ihmisten joukossa, yrittäen sopeutua joukkoon mutta saaden ympäristöstä viestin että koska en ole sellainen kuin heidän mielestään pitää ihmisen olla (=pinnallinen ja mielellään amerikkalainen), niin en kelpaa. Mutta kuten Agnesillakin, tunnelin päässä oli valo eikä se ollut vastaantuleva juna. Hän löytää elokuvassa rakkauden, minun perheeni muutti pois. Pääsin uuteen kouluun, uusiin ympyröihin, ja elämä voitti.


Kun katsoin elokuvan melkein kymmenen vuotta sitten Karhumiehen kanssa, purskahdin itkuun. Minua ahdistivat sen herättämät muistot niin vietävästi. Mutta toisaalta, olin myös iloinen ja helpottunut. Minun itseni ei enää koskaan tarvitse palata tuohon aikaan. Se on ohi. Lopullisesti. Mikä ihanaakin ihanampi, vapauttava ja helpottava tunne!

3 kommenttia:

  1. On toisaalta hirveen mielenkiintosta,miten voimakkaita tunteita leffakin voi herättää, ottaen huomioon kuinka moni väittää sen olevan vain "aivojen nollaus-viihdettä" -harmillista kyllä, jos muistot ovat noin ikäviä :/ Silti samaa tekevät musiikkikappaleet, joihin varmasti voimakkaammin/useammin liitetään se tunnemuisti...

    Itellä tuli katottua Fucking Åmål joskus teiniajan alkutaipaleen hujakoilla, vois kyllä myös verestää muistia

    VastaaPoista
  2. Pia: Elokuvat herättävät minussa vähintään yhtä voimakkaita tunteita kuin musiikkikin. Nykyään jopa enemmänkin. Fucking Åmål on minusta kuitenkin aivan mahtava elokuva. Pidän siitä juuri siksi että sen herättämät mielikuvat liittyvät menneisyyteen, jonka tiedän faktuaalisesti olevan ohi.

    VastaaPoista
  3. Hei, Kaarinan Nuorisoteatteri on muuten tehnyt Fucking Åmålista sovituksen, joka pyörii tänä keväänä. http://www.kanute.fi/sivut/fucking_info.html

    Itse aion ehdottomasti rientää katsomaan!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails