28.6.2012

Etkös ymmärrä? No en.

Ofelia Outolintu nosti taannoin esiin sen, miten nykyään kaikkea pyritään loputtomiin ymmärtämään. Joukkomurhaajat, lapsensa ja puolisonsa tappajat, koulukiusaajat, työpaikkakiusaajat, läheisiään terrorisoivat narsistit... kaikkia pitäisi aina ymmärtää. Milloin syynä on kamala lapsuus, milloin seksin puute, milloin mikäkin. Aina pitää ymmärtää.

Minä olen kyllästynyt ymmärtämään. Olen kyllästynyt siihen, ettei voi sanoa vahvoja mielipiteitä suoraan ja kursailematta ilman että on joku heti hyssyttelemässä. Taannoinen avaukseni tunteella elävistä ihmisistä poiki pari tällaista kommenttia. Että minä "en saisi olla niin mustavalkoinen". Että minun pitää ymmärtää että "niillä ihmisillä on vähän vaikeaa".

Arvatkaapa mitä? Kaikilla on joskus vaikeaa. Joillakin enemmän kuin toisilla. Mutta se, että on kokenut tai kuvittelee kokeneensa elämässään kovia, ei ole mikään oikeus ilkeyteen ja pahoihin tekoihin. Jos joku henkilö käyttäytyy huonosti, jos jokin asia on huonosti, jos jokin jonka pitäisi toimia ei toimi, niin minusta ei ole lainkaan kohtuutonta sanoa asiasta suoraan ja jopa suuttuakin siitä. Negatiiviset tunteet pitää voida tuoda esiin, sillä vain sillä tavalla niitä voi käsitellä. Kyllä ihmisellä on vastuu omasta käytöksestään. Ei kaikkea pidä aina lakaista maton alle ja pistää kaikenlaisten tekosyiden piikkiin.

Tietenkin ihmisen menneisyys auttaa ymmärtämään hänen tekojaan ja laittamaan ne perspektiiviin, mutta ei se oikeuta niitä. Kyllä minä esimerkiksi ymmärrän, etteivät koulukiusaajat kiusaa vain ilokseen (eivät ainakaan kaikki). Taustalla on kaikenlaisia asioita henkisestä pahasta olosta aikuisten välinpitämättömyyteen. Mutta ei näiden taustatekijöiden ymmärtäminen silti vapauta kiusaajaa vastuusta tekojensa suhteen.

Kuten taannoisessa uuden vuoden lupauksessa totesin, vihan on tultava ulos jotta sen voi taltuttaa. Tämä pätee myös toisten ihmisten pahoihin tekoihin. Kiusaajaa, murhaajaa, pahoinpitelijää ja ilkeilijää ja tämän ilkeitä ja pahoja tekoja saa vihata. Niistä saa suuttua, niitä saa inhota ja ne saa tuomita. Vain kohtaamalla nämä vihan ja suuttumuksen tunteet suoraan, voi niistä päästä irti ja ehkä jossain vaiheessa antaa pahantekijälle anteeksi.

2 kommenttia:

  1. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä.;)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi12:41

    Eikä hyväksyminen ole ymmärtämistä.
    Välinpitämättömyys on oma asiansa.

    - unohtaja -

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails