4.6.2012

Minä valitsen, minä päätän

Pari kuukautta sitten Jenny heitti minua haasteella. Haasteen tarkoitus on listata asioita, jotka tapahtuvat, koska minä saan/voin valita.

Tämän asian pikkuhiljaa tajuaminen on ollut minulle suuri silmiä avaava kokemus. Että loppujen lopuksi minä voi ja saan itse valita, miten asiat sujuvat, miten minä asioihin reagoin, ja ennen kaikkea miten minä itse kohtaan asiat, tapahtumat ja niihin liittyvät tunteet. Eräs etappi tielläni kohti vähäisempää vihan tunnetta on ollut yrittää sisäistää se tosiasia, että minä voin päättää millä tunteella reagoin asioihin. Vielä on tällä saralla töitä tehtävänä, viimeksi eilen annoin nälän ja väsymyksen tunteille vallan ja tiuskin Karhumiehelle rumaan äänensävyyn. Mutta sitten tiedostin syyn pahantuulisuuteeni, hengitin syvään, rauhoituin, ja pian jo halasimme ja suutelimme sovinnon merkiksi.

Seuraavat ovat asioita, jotka tapahtuvat koska minä saan tai voin valita:

1. Valitsen seurani

Olen viime aikoina miettinyt paljon, miksi kouluvuoteni ovat muistoissani niin harmaita ja ahdistavia. Yhtenä syynä on varmasti se, että en koskaan tuntenut kuuluvani joukkoon. Minulla oli aina kavereita, mutta silti tunsin olevani se ulkopuolinen. Se Eevan pikkusisko jolla oli oudot jutut. Koska en ole ikinä käynyt lähikoulua eikä naapurustossamme asunut hirveästi muita lapsia kun olin ala- ja yläasteikäinen, minulla ei oikeastaan ollut kavereita koulun ulkopuolella. Olin siksi sosiaalisesti aika pitkälti sidottu luokkaani ja kouluuni ja kuvittelin, että niin kuuluu olla.
Minulla on kestänyt todella monta vuotta ymmärtää, ettei minun ole pakko olla ihmisten kanssa kaveri vain siksi että olemme samanikäiset, käymme samoissa harrastuksissa, olemme samalla työpaikalla tai muuten vaan kuulumme samaan sosiaaliseen viiteryhmään. Mutta nyt kun olen tämän asian viimein sisäistänyt ja tullut sinuiksi sen kanssa, elämäni on muuttunut paljon parempaan suuntaan.

2. Valitsen tunteeni

Minulla on tämän asian suhteen vielä pitkä matka kuljettavana, mutta paremmalla tiellä ollaan. Minä voin tosiaan itse päättää, miten reagoin asioihin. Voin hengittää syvään, rauhoittua ja miettiä, miksi tietyt asiat saavat minussa aikaan tiettyjä tunnereaktioita ja sitten päättää itse miten annan asian minuun vaikuttaa.
Minun ei tarvitse automaattisesti aina hermostua kun jokin asia ei mene putkeen. Minun ei tarvitse aina heti leimata jotakuta ihmistä tyhmäksi kun hän ei tee asioita niin kuin ne minun mielestäni kuuluisi tehdä. Minun ei tarvitse loukkaantua kun joku ottaa taas asiakseen iskeä leiman otsaani kun kuulee perhetaustastani.

3. Hallitsen kehoni

Suurin syy negatiivisiin tunteisiin ovat ainakin minulla nälkä, väsymys, huono kunto ja siitä seuraava huono olo. Näille kaikille minä voin tehdä jotain. Voin syödä oikein, voin mennä ajoissa nukkumaan, voin kuntoilla. Tämän muistaminen ja näiden asioiden tekeminen on se suurin haaste, mutta periaate on tämä. Minä valitsen, minä teen, minä päätän.

4. Päätän, miten annan toisten ihmisten kohdella minua

Tämä liittyy tavallaan tuohon ykköskohtaan, sillä ainakin aikaisemmin huomasin usein olevani tekemisissä ihmisten kanssa jotka eivät arvostaneet minua. Vieläkin tulee eteen tilanteita, jossa puheeni keskeytetään tylysti, minua ylenkatsotaan, minua ei huomioida ja minua vähätellään. Ja vieläkin, valitettavasti, annan tämän joskus tapahtua. Näin ei tarvitse olla. Minä voin valita, miten annan toisten kohdella itseäni. Kun puheeni keskeytetään, voin säilyttää malttini ja sanoa tyynesti "Anteeksi, voisitko ystävällisesti antaa minun puhua loppuun?". Tai jos koen että minua ylenkatsotaan, niin voin kysyä rauhallisesti, miksi kyseinen ihminen kokee minun ansaitsevan sellaista käytöstä.
Ne kerrat kun olen rajani asettanut, on vaikutus ollut positiivinen. Toinen osapuoli on ymmärtänyt käyttäytyneensä huonosti, pyytänyt anteeksi ja suhteeni tähän ihmiseen on parantunut.

Tosin kun viidennen ja kuudennen luokan välisen kesän korisleirillä kysyin Tiina Korpelalta ja Saija Hiltuselta miksi he olivat niin tylyjä ja ilkeitä minua kohtaan, oli vastaus: "Koska olet meitä huonompi ja alempiarvoisempi." Ei ihan näin kirjakielellä, mutta sinnepäin. :-D
Mutta hei, tästä päästään taas kohtaan yksi: Minun ei enää tarvitse olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Edes virtuaalimaailmassa.

Lähetän haasteen eteenpäin Junelle ja Tiinaselle!

Nyt lähden keventynein mielin lounaalle pitämään verensokerini aisoissa ja illalla katsomaan Metallicaa! Kyllä se niin on, että elämä on kivaa.

2 kommenttia:

  1. Paljon hyviä pointteja kyllä! Musta tuntuu, että nää on hyvin pitkälti sellaisia asioita, jotka ymmärtää sitten vasta vanhetessaan. Jostain syystä elämä helpottuu, kun 30 lähestyy. Ei tarvitse yrittää olla jotain samalla tavalla kuin ennen. Kärjistettynä tietenkin.

    Aiheet on kyllä kamalan vaikeita, taisit tarkoituksella valita mut haasteen tekijäksi. :D

    VastaaPoista
  2. June: Totta tuo. Kyllä on ihanaa olla aikuinen.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails