23.7.2012

Rosalind Wiseman: Queen Bees and Wannabes - Helping Your Daughter Survive Cliques, Gossip, Boyfriends & Other Realities of Adolescence

Mean Girls on loistava elokuva. Osuva, hauska ja satiirinen kuvaus siitä, millaista on olla teini-ikäinen tyttö kaikenlaisen sosiaalisen pelailun pimeimmässä ja kylmimmässä ytimessä.

Tämä elokuva perustuu kirjaan. Ei mihinkään fiktioon, vaan tähän kouluttaja ja kasvatusalan ammatilainen Rosalind Wisemanin teokseen, jota varten hän on haastatellut tuhansia teini-ikäisiä ympäri Yhdysvaltoja. Wiseman kiertää kouluissa pitämässä seminaareja ja koulutustilaisuuksia pojille, tytöille, vanhemmille ja opettajille. Joten hän tietää, mistä puhuu.


Kuten olen monesti täällä kertonut, omien teinivuosieni paras puoli on, että ne ovat ohi. Jatkuvan ulkopuolisuuden tutneen lisäksi yksi syy kurjaan oloon oli se, etten ymmärtänyt tuon taivaallista kaikista niistä ihmeellisistä sosiaalisista peleistä ja oudon monimutkaisista juupas-eipäs -kuvioista, mitä muut ikäiseni - sekä pojat että tytöt - pelasivat. Selviytymisvaistoni pakotti minut menemään niihin mukaan niin hyvin kuin osasin, mutta ruumiista irtaantumiskokemus oli näissä tilanteissa aina vahvasti läsnä. Oikea Anzi katsoi voimattomana sivusta, kun sieluton marionetti-Anzi toisti sosiaalisia pakkoliikkeitä massan mukana.

Tämä kirja todellakin ja viimeinkin auttoi minua ymmärtämään näitä kuvioita ja pelejä, niiden taustoja ja syitä. Kirjan avulla luulen viimeinkin saaneeni vastauksen siihen, miksi jotkut naiset ja tytöt inhoavat toisia naisia ja miksi joillekin miehille korostuneen aggressiivinen ja äärimmäistä testosteronia tihkuva käytös on ainoa oikea tapa olla. Wisemanin mukaan kaikki palautuu oman epävarmaan sukupuoli-identiteettiin, jota yritetään paikata ylikorostuneen feminiinisellä tai maskuliinisella käytöksellä. Valitettavasti vain käsitykset "oikeasta" käytöksestä tulevat pitkälti median ja muutaman äänekkään johtajatyypin kautta ja ovat näin ollen aika epärealistisia ja vääristyneitä. Soppa on siinä valmis.

Vaikka kirja käsitteleekin lähinnä tyttöjen maailmaa, Wiseman puhuu myös poikien sosiaalisesta maailmasta. Eikä hän päästä sitä helpolla. Kuten olen itse jo kauan sitten havainnut, niin porukat, sosiaalinen paine, sosiaaliset pelit ja ympäristön odotukset ohjaavat poikien ystävyyssuhteita aivan yhtä paljon kuin tyttöjenkin. Monesti kuulee väitettävän, etteivät miehet nimittele ja ilkeile toisilleen yhtä paljon kuin naiset. Ettei miesten maailmassa ole toiselle miehelle yhtä pahaa haukkumasanaa kuin mitä "huora" on naiselta naiselle. Mutta mitä homottelu sitten muka on? Eikö siinäkin halveksuta ja alisteta toista kutsumalla häntä joksikin, joka ei sovi "tosimiehen" ahtaisiin määritelmiin? Minusta hokema "Pojat ovat rehellisempiä kuin tytöt" on aina ollut aikamoista puppua, ja tämä kirja vain vahvisti tätä käsitystäni.

Wisemanin kirja peilaa ensisijaisesti teini-ikäisten maailmaa, mutta itse ainakin tunnistin sieltä monta hahmoa ihan aikuiselämästä. Surullisinta olikin kirjaa lukiessa todeta, että monet ihmiset eivät koskaan pääse teini-iän identiteettiongelmistaan eroon. Toiset jatkavat niitä outoja valtapelejään läpi elämänsä, tukahduttavat todellisen minänsä muiden reaktioiden pelossa, ovat ilkeitä ja käyttäytyvät rumasti vain koska heidän sosiaalisen viiteryhmänsä hyväksyntä sitä vaatii.

Minun lukemani kirjan painos on kirjan ensimmäisestä versiosta, joka ilmestyi 10 vuotta sitten. Wiseman on sittemmin julkaissut kirjasta uuden päivitetyn version, jossa otetaan huomioon myös sosiaalisen median ja teknologian aiheuttaman haasteet lasten kasvatuksesta. Täytyypä etsiä se jostain käsiini.

Kirja on välillä hieman saarnaava ja joissakin asioissa aika amerikkalainen moraaliltaan. Esimerkiksi Wisemanin suhtautuminen nuorten alkoholinkäyttöön on mielestäni aika moralistinen. Hänestä vanhemmat eivät saisi koskaan tarjota jäkikasvulleen alkoholia. Omat vanhempani tarjosivat meille teini-ikäisestä lähtien viiniä ruokapöydässä ja opettivat näin intohimottoman ja luontevan suhtautumisen alkoholiin. Heitä saan kiittää omasta hillitystä alkoholinkäytöstäni ja tämän aion myös opettaa omalle jälkikasvulleni.

Lopuksi klippi Mean Girls -elokuvasta, jossa käydään tarkasti läpi "Tyttömaailman" säännöt. Jos tämä naurattaa (niin kuin se naurattaa minua, juttu on niin absurdi) niin kerrottakoon että sama kohtaus löytyy Wisemanin kirjasta, erään tytön kertomana. Hänelle se on täyttä totta. Ei naurata enää, eikö niin?

"If you break any of these rules, you can't sit with us at lunch."

Huonolaatuinen video löytyy täältä »

Rosalind Wiseman kommentoi "Tyttömaailmaa" »

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails