17.8.2012

Neil Marshall: The Descent (Iso-Britannia 2005)

Sarah (Shauna Macdonald), Juno (Natalie Mendoza), ja Beth (Alex Reid) ovat ystävyksiä, jotka rakastavat äärimmäisiä urheilulajeja. Eräänä päivänä he ovat palaamassa koskenlaskureissulta Skotlannista, kun Sarah joutuu perheensä kanssa auto-onnettomuuteen. Sarah jää henkiin, mutta hänen miehensä ja tyttärensä kuolevat.

Vuosi näiden tapahtumien jälkeen Sarah, Juno, Beth, sekä heidän ystävänsä Rebecca (Saskia Mulder), Sam (MyAnna Buring) ja Holly (Nora-Jane Noone) tapaavat Yhdysvalloissa Appalakkien vuoristossa, tarkoituksenaan lähteä tutkimaan luolastoja. Sarah näkee vieläkin painajaisia auto-onnettomuudesta ja perheestään ja hänen ystävänsä ajattelevat urheilullisen retken olevan hänelle hyvää terapiaa.



Luolasto osoittautuu kuvankauniiksi ja kiehtovaksi paikaksi, kunnes ainoaan ryhmän tietämään uloskäyntiin johtava yhdyskäytävä sortuu. Naiset eivät tästä lannistu vaan lähtevät etsimään toista uloskäyntiä. Mutta he eivät ole yksin. Luolassa on jotain muuta, jotain elävää, joka hiipii ja riipii ja raapii pitkin seiniä. Lampuista loppuu patterit, pimeys alkaa tehdä temppujaan ja alkaa karmiva kamppailu elämästä ja kuolemasta.

The Descent on istunut pitkään hyllyssäni, mutta nyt vasta tartuin siihen. Iltamyöhään, kun olin yksin kotona. Ei kaikkein paras idea, voin kertoa.

Melko tavanomaisista ja hieman epäuskottavista asetelmistaan huolimatta The Descent onnistuu siinä, missä monet muut elokuvat eivät ole onnistuneet. Se on aidosti ahdistava ja pelottava. Ei siksi että hirviö vaanii joka nurkan takana valmiina sanomaan pöö. Vaan siksi, että se menee pään sisälle ja pistää miettimään, kuka onkaan se pahin hirviö?

Lisäksi, kaikki päähenkilöt ovat naisia. Eikä mitään tyttöjä, vaan aikuisia, kykeneviä, päteviä naisia jotka aidosti pistävät kovan kovaa vastaan. Se on hienoa.

Tämä elokuva nousi heti suosikikseni kauhun lajityypissä.

3 kommenttia:

  1. Erinomainen elokuva ja omia 2000-luvun suosikkejani.

    Silloin kun olin vielä videovuokraamossa töissä ja jos joku pyysi suosittelemaan jotain uudempaa hyvää kauhuleffaa, niin tämä oli lähes poikkeuksetta se jonka otin esille.

    Dvd:n takakannen kuva veren peittämästä naisesta sai jotkut vähägoreisimmista elokuvista pitävät perääntymään ja sain vakuutella ettei elokuva ole mitään verellä läträystä. Eikä lopulta yksikään joka elokuvan otti ollut pettynyt, jota ei voi sanoa kakkososasta.

    VastaaPoista
  2. Muistan katsoneeni tän joskus muinoin ja olin kyllä ihan positiivisesti yllättynyt.

    VastaaPoista
  3. Minä mietin tätä elokuvaa vieläkin, monta päivää sen näkemisen jälkeen. Se sanoo siitä aika paljon.

    Minua on neuvottu välttämään kakkososaa ja näin aion myös tehdä. Harvoin käy niin, että hyvä kauhuleffa saa myös hyvän jatko-osan.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails