10.8.2012

Rupert Sanders: Lumikki ja metsästäjä (Snow White and the Huntsman), USA 2012

Mitä tapahtuu kun Anzi ja Karhumies menevät elokuviin katsomaan Anzin valitseman elokuvan? Anzi yllättyy iloisesti ja Karhumies ilmoittaa, että kyseessä on huonoin elokuva jonka hän on nähnyt elokuvateatterissa. Sitten Batman & Robin -elokuvan. Auts. Anteeksi, rakas Karhumies.

Lumikki ja metsästäjä on kauhuromanttinen kerronta vanhasta Lumikki-sadusta. Itse satu ja tarina ovat kaikille tuttuja. Sydämensä kovettanut ja näin julmaksi ja kylmäksi kasvanut kaunis Ravenna (Charlize Theron) hurmaa Lumikin (Kristen Stewart vanhempana, Raffey Cassidy nuorempana) leskeksi jääneen isän. Rakkaan vaimonsa kuolemaa yhä sureva Kuningas Magnus (Noah Huntley) ei näe uuden morsiamensa todellisia tarkoitusperiä, ennen kuin Ravenna tappaa tämän hääyönä ja valtaa kuningaskunnan. Hän heittää Lumikin vankityrmään ja toivoo ajan tekevän tehtävänsä tytön ulkonäölle ja sielulle. Kun taikapeili kuitenkin vuosien päästä kertoo Lumikin ylitääneen Ravennan kauneudessa, päätää paha kuningatar tappaa tytön. Neuvokas prinsessa pääsee pakoon ja onnistuu pakomatkansa aikana saamaan puolelleen niin peräänsä lähetetyn metsästäjän (Chris Hemsworth) kuin koko valtakunnan.


Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat ristiriitaiset. Tiesin elokuvan olevan visuaalisesti hienon, mutta pelkästin mahdollisesti kamalaa juonta ja typeriä ratkaisuja. Lopuksi sainkin varsin pätevän satuelokuvan, joka ei Charlize Theronin lisäksi näyttelijäntyöllä juhli, mutta joka onnistui tuomaan vanhaan tarinaan juuri sopivan ripauksen jotain uutta ja mielenkiintoista. Pidin elokuvan taianomaisesta, goottimaisesta tunnelmasta sekä sen visuaalisesta toteutuksesta. Kohtaus metsässä oli hienosti toteutettu, se onnistui hyvin tuomaan esille sen eksyneen tunteen kun mieli alkaa tehdä tepposia ja pelko lamauttaa kaikki aistit.

Charlize Theron loistava kuningatar Ravennana. Hän on juuri sopivalla tavalla kylmän kaunis, säväyttävä mutta kova ja jäätävä kuin marmori. Kristen Stewart puolestaan tuntuu hukkaavan potentiaalinsa. Olen sitkeästi sitä mieltä, että hänellä on potentiaalia paljon parempaan kuin vain juoksemaan ympäriinsä suu auki omituisesti hengittäen. Silti hän valitsi tässäkin elokuvassa tämän tyylin ensisijaiseksi tekniikakseen ja se kävi kieltämättä hermoille.

Kaiken kaikkiaan minä viihdyin tämän elokuvan parissa mainiosti ja sanoisin sen olevan yhden paremmista näkemistäni satuelokuvista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails