21.9.2012

Kauppa päättää, kenet kutsut juhliisi

Tämän viikon some-myrsky vesilasissa on ollut Tiimari-ketjun aiheuttama »

Kyseinen kauppaketju ehti hetken aikaa mainostaa sivuillaan lastenjuhlatarvikkeita jaottelemalla ne "Tyttöjen", "Poikien", ja "Kaikkien" juhliin. Tytöille oli tarjolla pinkkiä ja prinsessaa, pojille Hämähäkkimiestä ja Työmiehiä. Kaikki-kategorian alle mahtui Nalle Puh.

Hermostuin tästä itsekin. Minusta on suunnattoman ärsyttävää, että kauppa ottaa asiakseen kertoa jo valmiiksi ihmisille, kenen tarkoitukseen he saavat tarvikkeita ostaa. Aivan kuten minua ärsyttää se, että joissakin vaateliikkeissä jo aivan pienten vauvojen vaatteet on jaoteltu tyttöjen ja poikien vaatteisiin. Minusta asiakkaiden pitäisi saada päättää tämä asia itse ja kauppa voi jaotella tuotteet vaikka koon tai värin mukaan.

Uskon sukupuolineutraaliin kasvatukseen siinä mielessä, että minusta vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsesta ensisijaisesti ihminen ja vasta toissijaisesti nainen tai mies. Toki sukupuoli-identiteetti on tärkeä osa ihmisen persoonaa ja sen tervettä kasvua on tuettava, mutta olen aina ollut sitä mieltä että vaikka sukupuolten välisiä eroja - perustavanlaatuisiakin sellaisia - on, niin ne ovat huomattavasti häilyvämpiä ja pienempiä kuin mitä meidän on vuosikausien annettu ymmärtää.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt, mikä tekee "tyttömäisistä" tai "poikamaisista" asioista vain tytöille tai pojille sopivia. En käsitä, miksi yhä joillekin ihmisille sukupuolen tarkka ja todella tiukkaan rajoitettu määrittäminen loppujen lopuksi täysin sopimuksenvaraisten ulkoisten määreiden perusteella on niin tärkeää.

Kuva: Russ DuPont

Minä esimerkiksi olin lapsena hyvin tyttömäinen tyttö siinä mielessä, että rakastin keijukaisleikkejä, halusin olla hyvä haltijatar, leikin My Little Pony ja Barbie -leluilla ja tykkäsin lukea ja piirtää enemmän kuin remuta ulkona kuralätäköissä. Mutta rakastin myös täysillä rajuja toimintasarjoja kuten Ritari Ässää, Ihmemiestä ja the A-teamiä, fanitin KITT-autoa, luin kauhu- ja kummitustarinoita ja kadehdin serkkupoikieni Brion magneettijunia. Leikin itsekseni sujuvasti keijukaiskuningatarta, isosiskon kanssa Dynastiaa Barbie-nukkejen kanssa, ja serkkupoikien kanssa olimme salaisia agentteja vaarallisissa ja toiminnallisissa tehtävissä.

Enkä nähnyt tässä mitään ristiriitaa, kuten ei nähnyt kukaan muukaan. Ja tällainen kamala epäfeminiininen rekkalesbo minustakin on tullut.

Joten eiköhän olisi pikkuhiljaa aika hyväksyä, että ihminen on ensisijaisesti ihminen ja vasta sitten sukupuolensa edustaja? Että yhteiskuntamme pakottamat normaaleina pidetyt sukupuoliset käyttäytymismallit ovat oikeasti täysin mielivaltaisia ja ahdistavan rajoittavia? Annetaan miesten olla miehiä, naisten naisia, tyttöjen tyttöjä ja poikien poikia, mutta annetaan ensisijaisesti ihmisten olla ihmisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails