3.9.2012

Paulo Coelho: Veronika Decides to Die

Veronika on kaunis parikymppinen nuori nainen Ljubljanasta, Sloveniasta, jonka elämästä kuitenkin puuttuu jotain. Hänellä on päällisin puolin kaikki hyvin, on ihanat vanhemmat, kiva työ ja paljon kavereita ja poikaystäviä. Mutta elämänhalu puuttuu. Niinpä hän päättää tehdä itsemurhan. Yritys kuitenkin epäonnistuu ja Veronika herää Villeten mielisairaalasta, jossa hän saa tietää omaavansa enää muutaman viikon elinaikaa. Näiden viimeisten päivien aikana Veronika puntaroi elämäänsä, löytää elämänilonsa, rakastuu ja alkaa todella elää.


Herra Coelhosta puhutaan paljon. Facebook-feedini täyttyy miehen sitaateista, hänen kirjansa myyvät kuin häkä ja monelle herra on varsinaisen gurun asemassa oleva Suuri Ajattelija. Minulle miehen tuotanto on jäänyt toistaiseksi vähän vieraaksi. Olen ennakkoluuloisesti pitänyt häntä melkoisena hömppämaakarina, jonka muka-syvälliset latteudet ärsyttävät enemmän kuin puhuttelevat.

Tämän kirjan luettuani minun on todettava ennakkoluulojeni olleen pitkälti oikeassa. Tarinan perusteet ovat ihan hyvät, mutta sisältö oli laimea ja tylsistyttävän keskinkertainen. Kirjan välittämä sanoma oman elämän täysillä elämisestä ja hulluuden suhteellisuudesta on moneen kertaan kuultu eikä Coelho saa siihen sanomaan mitään uutta. Henkilöhahmot ovat pinnallisia ja kehittymättömiä, heissä ei ole mitään syvyyttä tai kosketuspintaa. Luin kirjan englanniksi koska se sattui olemaan sillä kielellä kirjaston poistomyynnissä, ja ainakin tämä käännös oli myös kieliasultaan yhtä lattea kuin sisältönsä. Kieli kyllä soljui sujuvasti eteenpäin tehden tekstistä todella helppoa ja nopeaa luettavaa, mutta eläväisen virtaavan puron sijaan soljuminen muistutti lähinnä vuotavaa keittiön hanaa; pitemmän päälle kirjan kieli vaan ärsytti ja pitkästytti.

Tulen ehkä vielä antamaan Coelholle mahdollisuuden vaikka Alkemistin parissa, mutta tämän kirjan perusteella minusta ei miehen fania tullut.

3 kommenttia:

  1. Itsekin pidin tätä latteuden ruumiillistumana. Bloggasin kirjasta ja siitä tehdystä elokuvasta, ja aika lailla lytättyä tuli: http://ofeliaoutolintu.blogspot.fi/2011/05/read-book-see-movie-veronika-paattaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan lukeneeni tuon arvostelusi ja siitä tämä kirja oli jäänyt mieleen. Ehkä katson myös elokuvan joskus, jos ei muuten niin Sarah Michelle Gellarin takia. Mitään suurta elämystä en kyllä odota.

      Poista
  2. Minä en kanssa oikein ole päässyt sinuiksi Coelhon kanssa.
    Jokunen vuosi sitten eräs ystäväni joka kovasti vannoo Coelhon nimeen tyrkytti minulle Alkemistin luettavaksi ja pitkällisen yrityksen jälkeen se tulikin luetuksi, mutta pakko myöntää ettei se helppoa ollut. Minulle tuli sama fiilis Alkemistista kuin Dan Brownin kirjoista, että ne ovat liian heppoisia. Siinä missä Brownin kirjojen "monimutkaisuus" on kuin valmiiksi täytetty ristisanatehtävä, niin samoin Coelhon "syvällisyys", tai pikemminkin new age-huuhaa on vain liian helppoa ja turvallista. Samalla juuri sen vuoksi ymmärrän miksi Coelho on niin suosittu. Hänen kirjansa ovat kuitenkin helppoa luettavaa ja ilman suurempaa pohdintaa antavat varmasti suurimmalle osalle lukijoistaan mielikuvan siitä, että nyt tuli luettua jotain syvällistä, vaikka se ulottuukin vain juuri ja juuri pinnan alle.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails