26.10.2012

Pierre Morel: Taken (Ranska, USA, UK 2008)

Bryan Mills (Liam Neeson) on entinen CIA:n agentti, joka on jättänyt työnsä voidakseen olla lähempänä tytärtään Kimiä (Maggie Grace). Kim asuu äitinsä Lenoren (Famke Janssen) ja rikkaan isäpuolensa Stuartin (Xander Berkeley) kanssa eikä Bryanilla ole aina sijaa näiden uudessa ja hienossa elämässä. Kun Kim lähtee lomamatkalle Pariisiin ystävänsä Amandan (minulle aina se ainoa ja oikea Ruby, Katie Cassidy), Bryanin CIA-tausta ja isänvaistot nousevat kohinalla pintaan. Ja hyvä että nousevat, sillä perillä Pariisissa tyttöjä kohtaa painajainen, jonka yleensä kuvittelee tapahtuvan vain joillekin muille; heidät siepataan, huumataan ja valjastetaan prostituutioringin saastaisiin tarpeisiin. Bryanilla on 96 tuntia aikaa löytää tyttärensä ennen kuin tämä katoaa lopullisesti ihmiskaupan limaiseen verkkoon.


Jostain arvostelusta luin, että Takenin paras veto on ollut ottaa pääosan esittäjäksi joku, joka osaa oikeasti näytellä. Liam Neeson on fyysisesti vahva ja uskottava kaikki mahdolliset itsepuolustuskeinot taitavana entisenä agenttina, mutta hän osaa myös tuoda esiin isän epätoivon tämän etsiessä kadonnutta tytärtään. Toiminta on räiskyvää ja kulkee eteenpäin kuin juna, koko ajan tietää että kohta tapahtuu jotain kun kello tikittää ja Bryan kiristää silmukkaa tyttärensä sieppaajien ympärillä.

Asetelma on kieltämättä hieman mustavalkoinen ja jokaisen amerikkalaisen vanhemman painajainen, mutta valitettavasti myös totuutta heijastava. Kaikilla ihmiskaupan uhreilla vaan ei ole entisiä CIA-agentteja lähipiirissään.


Elokuva sai minut miettimään niitä markkinoita, joita pakotetulla prostituutiolla selvästi maailmassa on. Millainen ihminen saa nautintoa siitä, että hän nussii huumehoureista, puoliksi tajutonta tyttölasta likaisessa parakissa repaleisen verhon takana? Kuinka pahan ja täynnä vihaa naisia kohtaan ihmisen täytyy olla, että tekee jotain tuollaista?

Taken nousi sekä teemansa että toteuksensa puolesta heti yhdeksi omaksi toimintaelokuvasuosikeistani. Jatko-osankin voisin tämän perusteella vilkaista.

1 kommentti:

  1. Anonyymi16:44

    Jatko-osa oli pettymys. Neeson on edelleen loistava (fanina on vaikea muutakaan sanoa), mutta Taken 2:sta puuttui Se Joku, joka teki Takenista hyvän. Jonkinlainen inhimillisyys? Elokuvan juonta yritetään selittää tässäkin isän (ts. isien) tunteilla, mutta ei se vaan toimi. Päinvastoin, leffasta tulee tympeä kostosaaga, joka rymistellään läpi. Tällä kertaa tyttärellä on aktiivisempi rooli, mutta koko touhu on niin älyvapaata (heitellään kranaatteja ympäri Istanbulia, hups-hei, onneksi on USA:n suulähetystö, hip-hei), ettei tyttären toiminnasta saa edes mitään naisvoimavinkkeliä revittyä. Tai siis, minä en ainakaan saanut. Leffailta meni kaverin kanssa hysteerisen ja epäuskoisen naurun puolelle. Mutta joo. Neeson nyt on vaan ihana. Vaikka piestessään puoli Istanbulia paljain käsin.

    Hanne

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails