31.12.2012

Lottovoitto pitää jakaa

Helsingin Sanomat julkaisi eilen Umayya Abu-Hannan hienon kirjoituksen suomalaisesta rasismista ja syistä siihen, miksi hän päätti kasvattaa tyttärensä Amsterdamissa eikä täällä lintukodossamme.

Mietin tätä artikkelia koko eilisen päivän ja mietin sitä vieläkin, enkä vähiten siitä syystä että melkein jokainen Facebook-kaverini jakoi sen omalla seinällään. Myönnän, että juttua lukiessa ensireaktioni olivat hyvin primitiivisiä:
Amsterdam ei ole Hollanti!
Kyllä muuallakin on rasisimia!
Abu-Hannalla on kovin naiivit käsitykset uudesta kotimaastaan!
Ärsyttäviä yleistyksiä Suomesta ja suomalaisista!

Sitten hengitin syvään, rauhoituin ja aloin miettia juttua tarkemmin. Sen pointtina ei ole maalata Suomea joksikin rasisimin viimeiseksi linnakkeeksi muuten iloisessa ja onnellisessa maailmassa, jossa kaikki kansat tanssivat piirileikkiä keijukaispölyn ja auringonpaisteen keskellä. Tietenkin muualla maailmassa on rasismia. Hyvänen aika, tarvitseeko tuollaista edes kysyä? Tuskin kukaan on oikeasti niin naiivi, että kuvittelisi Suomen rajojen ulkopuolelta alkavan jonkin rasismivapaan vyöhykkeen! Siellä missä on ihmisiä, on rasismia. Maailmassa vainotaan, tapetaan, eristetään, vangitaan ja kidutetaan ihmisiä jatkuvasti rasistisista syistä. Suomi ei ole tässä mikään poikkeus.

Jutun todellinen ydin on minun mielestäni siinä, että se osoittaa suomalaisen rasismin lapsellisuuden ja typeryyden. Samalla se tirvaisee sitä äärimmäistä tekopyhyyttä, jossa monet vapaamielisyydessään omahyväiset tekoliberaalit täällä elävät. Abu-Hanna kirjoittaa näin:
Meillä on valmis mielikuva ja tarina "muualta tulleista" ja heidän "oikeista" tunteistaan Suomea kohtaan.
Tämä on harvinaisen osuvasti sanottu. Suomessa elää yhä sitkeänä se käsitys, että "ulkomaalaiset" tulevat Suomeen joko arvostellakseen tai valloittaakseen. Meille on yhä vaikeaa, koulutustasosta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta, hyväksyä sitä että monet tulevat tänne vain elääkseen elämäänsä. Että nämä "muualta tulleet" eivät ole joko pummeja tai vastaavasti puolijumalan asemaan korotettavia suuruuksia, vaan ihan tavallisia ihmisiä jotka haluavat tehdä töitä, käydä koulua, elää ja olla rauhassa.

Abu-Hannan kertomat jutut tyttärensä kohtaamista solvauksista ja avoimesta aggressiivisuudesta ovat karmeita ja inhottavia. Sellaisia, joilta mieluiten sulkisi silmänsä ja korvansa koska sen edustama todellisuus on liian kauhea. Itseäni on kuitenkin suomalaisessa rasismissa aina raivostuttanut eniten sellainen sivistyneistön tekopyhyys, jossa sokeasti palvotaan kaikkea ulkomaalaista siksi, että tällaisen käytöksen katsotaan pönkittävän omaa asemaa. Globosnobius elää ja voi hyvin.

Mitä siis voimme tehdä? Hävetä suomalaisuuttamme? Pakata laukkumme ja häipyä asumaan johonkin Amsterdamin kaltaisen anonyymin suurkaupungin tarjoamaan kuplaan? Nostaa siilimäisesti piikit pystyyn ja hokea, että muullakin on rasismia, älkää aina kiusatko meitä?

Vai katsoa todellisuutta silmiin, hyväksyä sen rumuus ja lähteä muuttamaan asenteita ja järjestelmää sisältä päin?

Minkä luulette minun vastaukseni olevan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails